|
|
Eva-Maria Kiekkinen,
– 24,7 kg | |  | | Jälkeen |
| Nimi | | | Eva-Maria Kiekkinen | | | | Pori |
|  | | Ennen |  |
|
Löysin itsestäni liikkujan
Painonpudotukseen liittyvistä asioista tämän kirjeen kirjoittaminen on ollut ehkä se vaikein asia. Pukea omaan laihdutusprosessiin liittyvät tunteet sanoiksi. Päällimmäinen tunne ennen Painonvartijoihin liittymistä oli valtava itseinho. Olin kerännyt korkojen kera takaisin ne kilot, jotka olin joskus aikaisemmin onnistunut pudottamaan. Olen nyt 25-vuotias ja luultavasti olen laihduttanut elämäni aikana noin 80 kiloa. Päätin yhtenä päivänä, että peilikuvan on muututtava, minun on muututtava. Ei pelkästään fyysisesti, vaan henkisesti. Laihdutus on suppea ilmaisu, elämäntapojen muutos kuvaa tapahtumaa paremmin. Muutoksia tehdessäni löysin itsestäni liikkujan, ja se oli suuri yllätys. En voisi enää elää ilman liikuntaa, vaikka kouluvuosina inhosin sitä sydämeni pohjasta.
Painoni on pudonnut tasaisesti, mutta plussiakin on välillä tullut. Toisinaan on junnattu paikoillaan oikein urakalla. Kertaakaan en ole jokerilla mennyt punnitukseen. Plussat otin henkisenä turpaanvetona ja lisämotivaationa. Jokeri olisi mielestäni ollut vain itsensä pettämistä. Tunsin kehossani aina, jos oli tullut lisää painoa, joten ajattelin, että se on kohdattava myös vaa’alla. Kun tähän on ryhdytty, niin se tehdään kunnolla. Painoni sahasi jonkin aikaa -9 ja -12 kilon välillä, koska lipsuin herkuttelemaan. Kyllästyin jojoiluun ja päätin, että näytän itselleni, mihin pystyn. Tietokoneen taustakuvaksikin asetin joksikin aikaa hoikkavartaloisen naisen kuvan muistuttamaan minua omasta päämäärästäni.
Olen huomannut, että tapahtuneet muutokset eivät ole olleet vain fyysisiä. On ollut kaiken ilon keskellä myös hieman hämmentävää huomata, kuinka paljon muutkin ihmiset ovat kiinnittäneet huomiota painonpudotukseeni. On tullut kannustusta ja kehuja niin paljon, että jossain vaiheessa tunsin olevani painonpudottajien Idols-kisassa. Uuteen kehoon totuttelu on vienyt aikansa. Muiden kommenteista huolimatta tämä projekti on ollut vain minua varten. En ole tehnyt tätä muiden takia. En saadakseni itselleni miehen tai saadakseni muiden huomiota. Olen tehnyt tämän taatakseni itselleni terveemmän elämän ja paremman olon. Kahdeksan pudotetun kilon jälkeen halusin hahmottaa asian itselleni: keräsin kahteen muovikassiin tavaraa yhteensä kahdeksan kilon edestä ja kuljin kantamuksieni kanssa asunnossani hämmästellen omaa tyhmyyttäni. Todellako olin vapaaehtoisesti tätä määrää mukanani raahannut? Nyt takana on yli 27 pudotettua kiloa ja monia helpottuneita huokauksia kehoni puolesta.
Olo on voitonriemuinen, sillä löysin itsestäni tahdonvoimaa paljon. Tunneskaala on ollut laaja, eikä aina niin positiivien. Välillä on itketty, vaivuttu epätoivoon, koettu raivoa ja riemua sekä onnistumisen iloa. Pelko sävytti myös painonpudotuksen alkua, sillä ylipainoon liittyvät terveysongelmat kummittelivat mielessä. En halunnut kaivaa omaa hautaani yhtään enempää. Se on hyvin selvää, etten vanhoihin tapoihini enää halua palata.
|
|